sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joulu


Joulu on jo ovella. Neljäs adventti ohitse. Kiirettä ja huisketta. Kotona joulu on tuntunut tulevan hitaasti, mutta varmasti. Kynttilöitä on poltettu sekä sisällä että ulkona. Tulppaanit ovat ajaneet joulukukkien virkaa. 



Olemme paketoineet pieniä kääröjä. Tämä vuonna pakettikorteiksi valikoitui ruskeat kuuset. Yksinkertaisen kauniit. 


Joulukuusi koristeltiin jo lauantaina valmiiksi. Kuusen paikka vaihtui viimejoulusta, kun kukaan ei halunnut luopua riipputuolista. Hieman kulkuväylällä kuusi siinä komeilee, mutta kyllä se kestetään - joulun kunniaksi. 


Adventtikynttilät loistavat ja punaiset tulppaanit piristävät vielä niin kiireisiä viimeisiä työpäiviä. Ehdittiin kuitenkin sunnuntaina viettää näinkin tunnelmallinen hetki olohuoneessa istuen.  Loimuavaa takkaa voisi katsella loputtomiin. 


Pilkahdus joulun tuntua myös pihalla, vaikka lumesta ei ole tietoakaan. Joulu on ovella - tärkeintä on sydämen joulu. 
Levollista joulun odotusta! 

Anni





keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Kun joulu on hukassa...


Ajattelin viikonloppuna, että koristelen vähän kotia jouluvaloilla ensimmäisen adventin kunniaksi. Ripustan ne perinteiset isot joulutähdet olohuoneeseen ja keittiöön. Olen järjestänyt joulutavarat yläkerran kaappeihin ja ajattelin vain ottaa ne sieltä. Toisin kävi. Joulu olikin "karannut". Kaapissa oli jäljellä vain valkoisia pelkkiä johtoja ja tähdistä ei ollut tietoakaan. Muistelimme. Keskustelimme. Mitähän olin aikonut? Perheenjäsenet vakuuttivat, että isot tähdet olivat ehkä olleet niin rikkinäisiä, että varmaan olet heittänyt ne pois. En muista. Kukaan ei muista. 

Mitä nyt? Minä olen aina ennen tehnyt sen juuri ensimmäisen adventin kynnyksellä. Huomasin, että minua harmitti. Miten olen voinut unohtaa tarkistaa asian. Minä, joka olen niin jouluihminen, että olen mennyt naimisiinkin joulun kynnyksellä. Ulkona on pimeää. Kukaan ei ole ripustanut uloskaan jouluvaloja. Onneksi sentään pihavalot toimivat. Totesimme, että pihalle kuuluvat jouluvalot tarvitsevat päivityksen. Ne niistäkin sitten. Mieheni sytytti takan ja pyysi sohvalle istumaan. Hän huomasi, että minua harmitti. - Kulta, ota nyt vähän rauhallisemmin tämä joulu. Emmehän ole edes kotona joululomalla, hän rauhoitteli. Käperryin vilttiin ja ajattelin, että kyllä kaikki järjestyy. Joulumieli ei ole valoista kiinni.

Ulkosauna oli lämmin. Saunan jälkeen sisällä tuoksui glögi ja vastaleivotut piparit. Päätin, että otan rauhallisemmin. Käyn joku päivä katselemassa uusia tähtiä. Jos en löydä, menen illalla katsomaan niitä portailta - meillä näkyy usein upea tähtitaivas. Katsoimme kalentereitamme. Vertailimme. Niin. Tilannekatsaus. Reissua pukkaa. Kalenterissa "viivaa" - poissaoloa, yksinoloa. Mikä on tärkeää? Pysähdyin miettimään ja ajattelin, että tulee se joulu ilman, vaikka en jaksaisikaan nyt juuri koristella. Sydämen joulu on tärkein. Päätimme yhdessä vähän koristella kotia. Luovuimme itse tehdystä kalenterista - mitä nyt juhlapäivien yllätykset tietenkin. Löysin kaksi pientä tähteä, jotka ripustin työhuoneiden ikkunoihin tuomaan joulumieltä. Meillä molemmilla on työssä parhain kiire menossa, joten otetaan kotona vähän rennommin. Tänään työpöydälläni oli lappu tontuilta: "Moi! Olet maailman paras ope!" T. Tontut" Jouluni alkoi tänään - tulin niin iloiseksi tästä pienestä lappusesta. Se oli rakkaudella tehty. 


Jos joku tietää, mistä suuria, valkoisia joulutähtiä voisi löytää, vinkkaa minulle. 
Rauhallista joulun odotusta! Otetaan rennosti. 
Anni 

perjantai 27. marraskuuta 2015

Saunan ja kylpyhuoneen kasvojen kohotus




Meillä on pitkään ollut mietinnässä sisäsaunan ja kylpyhuoneen "kasvojen kohotus". Pidemmän aikaa oma kaivovetemme on ollut rautaista ja rauta oli jo osittain värjännyt kylpyhuoneen laatatkin. Silti se oli juomakelpoista. Kokeilimme useita erilaisia pesuaineita ja asiantuntijat neuvoivat meitä useaan otteeseen. Toisin kävi. Usein lopputuloksena oli pettymys ja lopputulos yhtä likainen kuin ennenkin. Valkoisena hohtavat laatat olivat historiaa. Teetimme vesitutkimuksen Helsingissä. Tutkimustulosten perusteella meille asennettiin Jaloveden vedenpuhdistusjärjestelmä. Lisätietoja voit katsoa täältä: http://jalovesi.fi 

Uusi järjestelmä innoitti meitä remonttiin. Puolisoni etsi tietoa raudanpuhdistusmenetelmistä ja kokeilimme yhtä uutta vaihtoehtoa. Samalla hän suunnitteli uusia saunanlauteita luonnostellen. Hän pystyy kuvittelemaan kaiken valmiina - melkein ilman kuvia. Minä olen meillä se, joka tarvitsee kuvia ja havainnollistamista. Niinpä sain tämän luonnoksen. 



Hanat irroitettiin ja puhdistettiin. Löysimme ihmeaineen, joka poisti kaiken lian laatoista ja saumoista. Olin jo ajatellut, että leka on seuraava työkalu, kun tuntui, ettei mikään auta. TeknoSeesamin Kalkin- ja ruosteenpoistoaine oli helppokäyttöinen, tehokas ja tietysti aika ärhäkän tuoksuinen. Se oli kuitenkin pieni harmi siitä, että laatat ovat jälleen valkoiset. (Harmi, etten ollut ottanut niistä keltaisista laatoista kuvaa.) Puoliso teki tämän puhdistuksen kahteen kertaan. Aine suihkutettiin laattojen pinnalle ja huuhdeltiin hetken päästä pois. Laatat puhdistuivat kuin ihmeen kaupalla. Teimme kaiken huolella ja mieheni lakkasi laatat uudelleen puhdistuksen jälkeen. Lattialaattojen saumat saumasimme uudelleen ja lattia myös lakattiin laatoille sopivalla lakalla. Kylpyhuone muuttui kuin uudeksi. Suosittelen. Tietysti täytyy huomioida se, että tällaista puhdistusta tehdään ns. omalla vastuulla. Meidän laadukkaat laatat kestivät tällä aineella puhdistamisen. 

(Kuva: TeknoSeesam)


Kylpyhuone näytti lopulta niin hohtavan valkoiselta, että vanhat lauteet saunassa näyttivät ankeilta. Eräänä päivänä töistä tullessani huomasin, että ne oli "ulkoistettu" ja eteisessä odotti pieni yllätys. Meidän eteinen on kyllä monimuotoinen tila tehdä kaikenlaista mukavaa. Pölyiset työvaiheet tehtiin verstaassa tietenkin. Saunan lämpökäsitelty mänty öljyttiin uudelleen. Harvian kiuas puhdistettiin huolellisesti ja kiuaskivet uusittiin. 



Tiililadonta näyttää vieläkin hyvältä kaikkien vuosien jälkeen (rv. 2008). Hanat saivat vielä jäädä toistaiseksi entiselleen. Pohdinnassa on, miten niille käy. Ne palvelevat hyvin kuitenkin. Piristimme ovenkarmeja ja käsittelemällä ne valkoiseksi. Niin pieni asia, mutta muutti ovien ilmettä aika paljon. 


Tässä kuva valmiista saunasta. Meillä ei ole enää ihan pieniä lapsia, joten jätimme kiukaan kauniisti esille - ilman mitään turvakaaria. Vasemmalla pilkistävä seinä on valkoista laattaa ja se tuo valoisuutta saunaan. Meidän sisäsaunasta ei ole ikkunaa ulos. Päädyimme valkoisiin lauteisiin, koska halusin tästä saunasta valoistan. Olemme usein samaa mieltä sisustukseen liittyvistä suurista linjoista ja arvostamme toistemme käsityksiä ja tyyliä. Yhdessä saamme aikaan ihmeitä. Käsittelimme lankkulauteet kolmeen kertaan. Saunan sisustus koostuu selkeistä yksityiskohdista ja mitään turhaa ei ole esillä. Hankin saunaan "tupaantuliaisiksi" uuden kiulun - Rennon Pisaran. Se on valmistettu ekologisesta biokomposiitista ja on sen vuoksi hyvin helppohoitoinen. Kylpylätuoksuiset kynttilät ovat Ikean tuliaisia. Pieni pyöreä harja on rento-tuote. 




Vanha saunanovenkahva oli jo sen verran kärsinyt, että päädyimme käyttämään luovuuttamme. Meillä oli jäänyt kaksi Muuton naulakkoa "vapaaksi". Mieheni keksi, että niissä on samankokoinen kierre ruuvissa kuin vanhassa saunankahvassa. Niinpä hän asensi kaksi Muuton naulakkoa meille saunanovenkahvaksi. Tyylikästä. Laudeliinat ovat Pentikin pellavaisia Saaga-laudeliinoja. Tiedät varmaan sen tunteen, kun kaiken työkiireen keskellä saat kodissa jotain suurempaa valmiiksi. Se tunne on yhtäaikaa voimaannuttava ja kiitollinen. 


Tervetuloa uusille seuraajille ja rentouttavaa perjantai-iltaa teille lukijat!
Anni 
















sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Virkkausprojekti valmistui


Virkkaus on rakas harrastus. En ole silti vielä kovin paljon virkannut, mutta erilaisia mattoja olen saanut aikaan.Tämä malli on spiraali. Nämä kuvat olen ottanut työn alkuvaiheessa joskus keväällä. 


Kokeilin ja sommittelin eri järjestykseen lankoja ja päädyin tähän järjestykseen. Matto on sen kokoinen, että se käy moneen paikkaan. Matto virkataan yhtä aikaa neljältä päältä, mikä tarkoittaa, ettei lankaa katkaista ollenkaan (ellei se lopu kesken). Aluksi ohje tuntui vaikealta, mutta aika pian opin ohjeen idean. Ohje löytyy osoitteesta www.kangasaitta.fi (Keltainen spiraali-matto tai Suuri Käsityölehti 9/2011). 




Matto löysi kodin yläkerran aulasta. Aula on kulkutie kolmeen huoneeseen, mutta olen halunnut tehdä tilasta viihtyisän. Aulan seinällä on kaksi samanlaista valokuvakehystä. Kehyksissä on kuvia perheemme eri elämänvaiheista, matkoista ja rakkaista - molempien meidän vanhemmista. Pentikin kynttilälampetit ovat joululahja anopiltani. Paperikassin avulla olen tuunannut vanhan Woodnotesin lehtitelinerungon. Paperikassi on täynnä villalankoja. 


Lipastolla on oma tarinansa. Mieheni löysi lipaston erään perheen autotallista ja se oli lähtemässä jo kaatopaikalle. Mieheni näki ränsistyneen lipaston uuden elämän ja kiikutti sen silloiseen opiskelija-asuntoomme. Hän entisöi lipaston. Tämä onkin huonekalu, joka kulkenut mukanamme aina kodista toiseen. 

Seuraava käsityö on jo suunnitteilla, mutta tällä kertaa se toteutuu neuloen. Mukavaa sunnuntaita sinulle lukijani! Tervetulotoivotukset uusille seuraajille! 
Anni











tiistai 3. marraskuuta 2015

Elämää Hämeessä



Pääsin mukaan sisustus- ja elämäntyylejä esittelevään blogiryhmään. Ryhmä on nimeltään Slow-Blogit. Slow-Blogit kertovat elämästä Hämeessä. Pääset seuraamaan Hämäläisiä blogeja sivupalkissa olevaa Slow-Blogin kuvaa napauttamalla. En ole jättänyt bloggausta, vaikka vähän hitaammin blogi on viime aikoina päivittynyt. Elämässä on nyt tällä hetkellä monta rautaa kuumana. Älä ole huolissasi - olen onnellinen.

Blogini sisältö on pääasiassa sisustus- ja käsityöpainotteinen. Se sisältää myös ripauksen elämää ja välillä tunnelmia puutarhasta. Valikoin tähän muutaman kuvan, jotka kuvaavat minua hyvin. Olet ehkä uusi lukija ja haluat vähän tietoa bloggaajasta. Ajattelin olla rohkea ja kertoa itsestäni vähän. Hyvin vähän. Olen puoliso, kahden lapsen äiti. Työssä. Olen käsityöihminen, haaveilija, tunnelmallinen ja sisustan kotiamme yhdessä puolisoni kanssa. 


Sisustusblogini on harrastukseni - hetki omaa aikaa. Olen aina tykännyt kirjoittaa. Tein ylioppilaskirjoituksissakin runoanalyysin. Runotyttö. Olen kiltti, mutta pidän puoleni. Alla oleva kuva on makuuhuoneestamme. Luon ympärilleni harmoniaa ja asettelen kauniita esineitä. Pentikin Loiste kynttelikkö tuo usein tunnelmaa iltaisin. Olen somistanut sitä valkoisilla lasilinnuilla. Tunnelman luominen on tärkeä voimavara ja blogini yksi tavoite on jakaa iloa ja hyvää mieltä. Tämän kodin olemme suunnitelleet yhdessä ammattisuunnittelijoiden kanssa. Olemme rakentaneet tämän kodin yhdessä - perheenä. Meillä osataan tehdä ja tuunata sekä rakentaa. 




Tämä kuva kertoo pienistä asioista, jotka ovat tärkeitä. Pieni tuikku voi tuoda iloa arkiseen hetkeen. Lehdenlukuhetki virkistää. Joka päivä on laitettava ruokaa, pestävä pyykkiä ja tehtävä arkisia askareita. 


Yksikin kaunis sana voi pelastaa päivän tai hetken. Toisen huomioinen arjen kiireiden keskellä on vain se juttu. Se kantaa ja antaa voimia. Niitä hetkiä on vaalittava. Muista katsoa ihmisiä silmiin - hymyile. Se ei maksa mitään. Pienet asiat auttavat jaksamaan. Olen opetellut ikuistamaan niitä hetkiä, jotka lisäävät onnea tavallisen arjen keskellä. Alla on yksi kuva sellaisesta hetkestä. Kuutamo ja pihasauna. Voittamaton yhdistelmä.


Pysähdyin eräänä aamuna töihin ajellessani ikuistamaan tämän hetken. Mihin aina kiirehdimme?






Käsitöiden tekeminen on ollut minulle pikku tytöstä asti tärkeää. Tällä hetkellä suurempi virkkausprojekti on viimeistelyä vaille. Muutama ompelutyö odottelee sopivaa hetkeä. Kerron teille käsitöistänikin täällä välillä. Toivottavasti viihdyt blogini parissa. Olen iloisena huomannut, että olen saanut Instagramiin uusia seuraajia ja tykkääjiä. Tervetuloa mukaan!

Anni








torstai 22. lokakuuta 2015

Iltakahvilla


Kaunis syksyinen ilta. Vettä vihmoo ja vähän tuulee. Vietin tänään normaalia arki-iltaa lasten kanssa kaivaten jo reissulaista kotiin. Keittiön siivoilun jäljiltä iltakahvi maistui makoisalta ja söin jäätelöä. Joskus täytyy keksiä syy herkutteluun. Juhlistin tänään jälleen kerran erään "reissuviikon" loppumista. Huomenna on jo perjantai! Yhden niistä monista. Ei ollut "tilanteita" - rauhallinen arki-ilta. Onnekseni.


Päätin kattaa itselleni kauniisti ja join kahvit Pentikin Valo-astiaston kahvikupista. Miksi kaikkea kaunista katetaan vain vieraille? Sytytin uudet pallovaloni, jotka ostin syyslomareissulta. Otin pakkasesta vadelmia, joita käytetään vain "juhlahetkinä". Järjestin itselleni arkisen juhlahetken. Istuin keittiön pöydän äärellä ja oivalsin, että minun on annettava aikaa itselleni - levättävä hetki. Katsottava eteenpäin ja nähtävä tässä hetkessä jotain kaunista. Annoin itselleni aikaa edetä ajatuksissani rauhallisesti. Carpe diem. 



Iloa löytyy yllättävistä asioista. Etsin niitä itsestäni ja arjestani. Yllä olevassa kuvassa yksi hyvä esimerkki. Laitoin lasten aamiaismurot kauniisti esille. Arjen kauneutta. Keittiöömme tulee luonnonvalo useasta suunnasta, mikä arkiaamuina on virkistävä kokemus. Vanha kello sai uuden elämän, kun paristo vaihtui. Siirsin kellon keittiössä hieman eri kohtaan ja jotenkin se näyttää uudistuneelta. 





Olen opetellut "katsomaan peiliin" ja hyväksynyt tämän hetken - tilanteeni. Olen kokenut sen vapauttavana voimana ja olen pystynyt löytämään iloa arjestani ympärilläni. Elämä on tarkoitettu elettäväksi nautiskellen ja olen tehnyt Reissulaisen Rouva elämästä osan elämääni. En ajattele tilannettani negatiivisesti vaan olen kääntänyt sen voimakseni. Totta kai - joskus murehdin, mutta silloin on parempi katsoa eteenpäin kuin jumittua murehtimaan.


Onnellista arkea toivotellen. Elämä ei ole ohikiitävää - se on tässä ja nyt. 
Anni 











lauantai 10. lokakuuta 2015

Odotellessa...


Jotkut asiat ovat niitä, jotka vain odottavat oikeaa aikaa ja paikkaa. Tänään tein yhden sellaisen - vahasin alakerran parketin. Parkettia meillä on alakerran keittiössä, olohuoneessa ja molemmissa työhuoneissa. Tein kaiken oikein pidemmän kaavan mukaan. Siirsin kaikki huonekalut pois tieltä - imuroin, pesin ja vahasin. Hyvän musiikin tahdittamana tietysti. Sain inspiraation (vahan kuivumista odotellessa) maalata neidin pöydän kannen toisen puolen liitutaulumaalilla. Hän piirtää joka päivä ja aina, kun siihen on mahdollisuus...lopputulos on ihan hyvä. Vanha pöytä sai uuden ilmeen samalla. 


Nyt lattiat kiiltää auringon kanssa kilpaa, vaikka tavarat ovat vähän vielä "rempallaan" siivousurakan jäljiltä. Käytin Kiillon parkettipesua ja - vahaa. Onnistunut fiilis ja vahantuoksuinen koti. Kaunista syyspäivää sinullekin! 

Anni 


tiistai 6. lokakuuta 2015

Kaunis arki antaa voimaa


Arki. Mitä se on? Jokaisella meillä se on erilainen. Mistä ammennamme voimia arkeen - siihen harmaaseen hetkeen, kun tuntuu, ettei enää kestä. Väsyttää. Uuvuttaa ja ei huvita. En tarkoita nyt uupumusta vaan ihan sitä perusarkea, kun vaan välillä kaikki sama toistuu ja väsyttää. Se kuuluu elämään. Mistä voimaannun? Sitä kannattaa oikeasti miettiä ja siitä kannattaa puhua myös läheisilleen ääneen. Meillä tiedetään, mistä minä voimaannun. Kaunis arki kantaa ja antaa voimia. Tänään tein ihan perushommia kotona. Vein lapset uimahalliin, kun he halusivat. Toteutin heidän toiveensa ja se oli minulle tärkeää. Sovittiin, että saan hetken huilata. Tulin kotiin ja otin pitkään kesken olleen virkkauksen esille. Levitin sen rauhassa olohuoneeseen. Selvitin kaikki neljä suurta lankakerää. Miksi? Olisihan minulla ollut pyykkiä, silittämistä, ruokatiskit ja imurointikin. Sain lapsilta ohjeen. Äiti - tee jotain mukavaa sinäkin. Älä siivoa. 


Niin tein. Virkkasin. Tosin en kuvannut sitä vielä. Parin tunnin kuluttua hain lapsemme uimahallista. Mieli oli virkeä - iloinen. Hekin olivat iloisia ja kaikilla oli tyytyväinen mieli. Teimme yhdessä iltapalan ja söimme. Lapset menivät nukkumaan. Usein soitan illalla pianoa ja lapset tykkäävät siitä. Tänään kuitenkin laitoin lempilaulujani YouTubesta soimaan ja aloin tehdä kotihommia. Siistin arkieteisen, viikkasin puhtaat pyykit ja ripustin kuivumaan uutta puhdasta pyykkiä. Niin arkista. Tavallista. 

Kodinhoitohuone on minulle tärkeä paikka. Nämä kuvat ovat sieltä. Ensimmäisessä kuvassa on pieni yksityiskohta arjen tärkeimmästä - kalenterista. Äidin virkkaamat verhot muistuttavat minua lempeydestä ja siitä tyyneynestä, mitä olen itse saanut lapsuudessani kokea arkena. Turvallinen arki antaa voimaa. Valkoinen säästöpossu syö kaikki taskun pohjalle jääneet kolikot. Pieni lokerikko säilyttää avaimet. Kaikelle on paikkansa. 


Seinälle olen ripustanut englanninkielisen runon, jota pölyhuiska hieman peittää. Pölyhuiska on vuosi sitten tuotu Habitaremessuilta tuliaisina. Meillä ei ole varsinaista siivouskaappia vaan olen luovasti ripustellut siivoustavarat kädenulottuville. Pesuaineet ovat kodinhoitohuoneen allaskaapissa yhdellä hyllyllä kootusti. 



Kävimme muutama viikko sitten ostoksilla kodinkoneliikkeessä. Meillä oli mieheni mummon kihlalahjaksi antama silitysrauta ja se meni rikki. Ostimme uuden yhteistuumin. Toteutimme samaa ideaa kuin edesmennyt rakas mummo. Ostimme laadukkaan ja hieman kalliimman, mutta emme kuitenkaan kaikista kalleinta. Hän oli miettinyt tarkkaan kihlalahjan. Ajattele, miten hyödyllinen lahja. Joka kerta, kun silitin - muistin häntä. Hän neuvoi minua silloin: "Kyllä se on vaimon häpeä, jos miehellä on ruttuinen paita." Päätin säilyttää uutta silitysrautaa kodinhoitohuoneen pöydällä. Uudessa silitysraudassa on todella pitkä johto ja se on hyvä asia. En kuitenkaan halua, että johto lojuu pöydällä. Ripustin johdon naulakkoon, joka on seinällä. Naulakko on Muuton mallistoa. 


Arkea helpottaa joskus pienet asiat. Toisen pieni huomioiminen lisää hyvinvointia. Nämä pyyhkeet  helpottavat monessa asiassa. Jokaisella on oma väri ja pyyhkeissä lukee kivat tekstit: veli, sisko, äiti ja isä. Arjessa on helposti pääteltävissä, kuka on jättänyt pyyhkeensä "lojumaan". Pyyhkeet ovat Luhta homen mallistoa. Hyvä arki kantaa. Minulle kaunis arki antaa myös voimia. Se saattaa olla jokin ihan pieni juttu, minkä laitan esille. Jokaisen meidän on mietittävä ne asiat, joiden avulla rakennamme hyvää arkea ja huolehdimme omasta hyvinvoinnista. Hyvä arki auttaa jaksamaan myös niitä harmaita päiviä, joita väistämättä meille jokaiselle tulee. Onnellista arkea sinullekin lukijani ja tervetuloa uusille seuraajille. Olen iloinen teistä jokaisesta. 

Anni 






lauantai 26. syyskuuta 2015

Syksyn tunnelmia


Syksy on tullut ja täynnä elämää. Syksy tuo tullessaan sisustukseen kynttilät, viltit ja huovat. Sisustus muuttuu lämpimäksi ja pehmeäksi. Tänä aamuna sää oli kolea ja tuulinen. Sytytin jo aamusta kynttilöitä olohuoneeseen tuomaan lämpöä. 


Tällä kerralla valkoiset kruunukynttilät loistavat kilvan Iittalan nappulakynttilänjaloissa. Musta on uusin tulokas, jonka sain eilen. Pienet asiat lisäävät iloa ja onnellisuuden tunnetta. 

Elän juuri nyt elämäni ehkä kiireisintä syksyä, kun minulla on monta "rautaa" tulessa. Olen silti onnellinen ja etenen asioissa rauhassa, hyvällä mielellä. Tänä syksynä opiskelen, käyn työssä, olen ollut paljon lasten kanssa yksin viikkoja kotona ja harrastanut. Miksi näin? Elämässämme on joskus vaiheita, että kaikki vaiheet vain tulevat yhtäaikaa käsille. Tulee ruuhkaa - kaikki asiat vain avautuvat yhtä aikaa. Tässä ja nyt. Elän hetkessä. Kiitän silti ja en halua luopua mistään, sillä kaikki tuovat iloa elämääni ja jokainen osa-alue lisää myös kokonaisvaltaista hyvinvointiani. 


Nämä vaiheet vaativat järjestystä koko perheen kalenterissa. Jokaisen perheenjäsenen toiveet tulee ottaa huomioon. Olen huomioiva ja haluan tämän touhukkaan syksyn aikana olla silti läsnäoleva vanhempi ja puoliso. Äiti. Luoda kotiin pehmeän sisustuksen, johon voi käpertyä syksyiseen iltaan. Sisustus ja kodin somistus antavat voimaa ja iloa. 

Vuorovaikutustaidot korostuvat, kun kaikilla on kaikkea. Yhtäaikaa. Arjesta on etsittävä ne hetket, jolloin kohdataan. Pidetään huolta toisista. Poltetaan kynttilöitä ja rentoudutaan. Pysähdytään. Huomioiminen ei tarkoita aina hienoa lomamatkaa tms. Se voi olla toisen arjen huomioimista. Itse sain puolisoltani kyydin töihin, vaikkei siihen mitään tarvetta olisi ollut. Onhan minulla ajokortti. Hän halusi tutustua työtilaani, sillä vietänhän siellä suuren osan viikkotunneistani. Kotiin tullessa laitoimme yhdessä olohuoneen uudet verhotangot, jotta voin vihdoin ommella toisetkin paneeliverhojen osat valmiiksi. Pienet asiat ovat isoja. 


Tämän kuvan otin eilen, kun iltasella luin tulevaan tenttiin. Pentikin lampunjalan ja varjostimen olen saanut syntymäpäivälahjaksi työkavereitani muutama vuosi sitten, kun täytin pyöreitä vuosia. Sängynpääty on puolisoni käsialaa.

Reipasta syksyä sinullekin ja tervetuloa uusille seuraajille!

Anni