maanantai 3. heinäkuuta 2017

Mitä sinä toivot kesältäsi?


Minä odotan malttamattomana, että pionit alkavat kukkia. Pienet asiat tekevät mielen ihmeitä. Usein osaamme sanoa tarkalleen, mitä emme halua. Niiden asioiden sanoittaminen, joita oikeasti toivomme, on usein liian vaikeaa. Unelmat on mahdollista saavuttaa, kun uskaltaa luopua niiden edessä olevista rajoitteista. Kun määränpää on selvillä, on helpompaa  navigoida oikeaan suuntaan. Mitä toivot kesältäsi? Kirjoita paperille ne asiat. Minä tein niin ja kyllä se tuntui aluksi vaikealta. 


Mitä sinä toivot tältä kesältäsi? Miten toteutat sen? Esim. Haluan levätä. Nauti kaksi tuntia päivässä hyvästä kirjasta, käsitöistä tai lehden lukemisesta. Minun kesääni kuuluu kotoilua, sillä meillä on "kesätyöläisiä". Minulla on nyt sitä kuuluisaa "omaa aikaa". Aluksi olin kriisissä sen "oman ajan" määrän kanssa, mutta nyt olen jo sopeutunut tähän elämäntilanteeseen. Olen oppinut nauttimaan ajastani ja olen onnellinen juuri tästä hetkestä, elämäntilanteestani. 



Minun kesätoiveeni:
* aikaa perheen kanssa puuhailuun
* kirjoittaminen ja opiskelu
* urheilu (juoksu ja maastopyöräily)
* kodin sisustaminen 
* käsityöt (ompelu ja virkkaus)
* Pihan, puutarhan sekä kasvimaan hoito
* Pihasaunassa ja leikkimökissä yöpyminen

Huomasitko, että nämä kaikki olivat ilmaisia! (Jos eteisen uuden maton hankintaa tai keittiön tapetteja ei lasketa.) Kun tavoitteet on sanoitettu konkreettisesti ja positiivisessa sävyssä, ne on helpompi toteuttaa. Ne voi kirjata kalenteriin. Olen kirjoittanut nämä asiat oman kesälomani alussa. Kirjoita sinäkin omat kesätoiveesi - ei niihin välttämättä lomaa tarvita. 

Kesäterveisin 
Anni 

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Mikä on tärkeintä?



Olin pinnistellyt pitkään - ollut yksin kotona nuorten kanssa, jaksanut olla iloinen ja ihana. Kannustanut ja kiittänyt. Jossain tulee vain raja vastaan ja alkaa tuntua surulliselta olla reissulaisen rouva. Elämä on valintoja ja niitä on tehtävä. Työtä on tehtävä ja on hienoa, että meillä on työtä. Pidemmän päälle (viikkoja työmatkaputkea) kännykkärouvana oleminen vain alkaa tökkiä. Vaikka näemme viikonloppuisin ja olemme yhdessä - alkaa kaivata jotain. Aitoa läsnäoloa. Sitä, että saa herätä aamulla toisen viereltä. Aamukahvia yhdessä, aamupalaa. Arkea, jossa toinen on oikeasti läsnä. Älä käsitä tätä väärin. Meidän välimatkareissuputkihotelliarki toimii kyllä ja meillä on hyvin läheiset välit. Kuitenkin jossain kohtaa se vaan alkaa tuntua. En ole ihmerouva kuitenkaan. 


Esitin eräänä iltana kysymyksen puolisolleni: Mikä on sinulle tärkeintä? Vastaus oli selkeä. "Sinä ja hetket kanssasi." Olin kiitollinen. Kerroin, että kaipaan aitoa läsnäoloa ja aikaa. Sain kuulla, että molemmat kaipasimme samaa. Päätimme heti, että teemme yhteisen matkan, kaksin. Edellisestä pidemmästä reissusta kaksin oli jo kulunut useampi vuosi. Kukaan muu ei huolehdi meistä - vain me. Pikkureissuja olemme toki tehneet. Tällä kerralla matkustimme Bulgariaan päivittämään kuulumiset.  Aina siihen ei tarvita matkaa ulkomaille - pyörälenkkikin riittää. 















Kannattaa pysähtyä ja keskustella. Miettiä. Mitä haluat elämääsi lisää? Mistä unelmoit ja miten voisit kenties kulkea kohti unelmiasi? Miten voisit tehdä tilaa elämässäsi tälle hyvälle? Minusta tuntui ennen matkaa, että olimme hiukan jo urautuneet arkeemme ja aito läsnäolo oli hiukan piilossa. Päätin, että sille on vain raivattava tilaa kalenterista. Niin. Mikä on tärkeintä? Aito läsnäolo. Aika. Arki. 

Mitä, jos sinäkin antaisit tilaa sille hyvälle, mitä et ehkä aina huomaa. Kiitollinen yhteisestä ajasta, vuosista. Kaikesta. Tahdon pitää sinut matkallani mukana.

Sateisena kesäpäivänä
Anni 


















keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kukkia - vaaleanpunaisia unelmia








Kesäsade toi kukkaloistoa puutarhaan. Olen myös kulkenut kohti yhtä unelmaani, joka on tällä hetkellä hiukan "vaaleanpunainen". Unelmia kohti avoimin mielin. Mikä parasta - puolisoni kannustaa toteuttamaan unelmaa.
Ihanaa kesää sinulle lukijani. 

Anni



keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Ompeluvimmaa


Kesä on täällä! Kesäloman alkajaisiksi koti on sisältä hyrskyn myrskyn, kun minä olen ommellut pari päivää. Kävin jo toukokuussa katselemassa kankaita terassin verho-ompelua varten. Pitkästä aikaa sain ompeluvimman. Ostin kankaat Eurokankaasta, missä on erinomainen palvelu. Päädyin lopulta Sunbrella kankaaseen, joka on kuituvärjättyä akryyliä. Sunbrella kankaat on suunniteltu ulkona käytettäviksi ja ne hylkivät vettä ja likaa. Kankaat on homesuojattu ja lisäksi ne kestävät hyvin valoa. Kankaat ovat helppohoitoisia ja hengittäviä. Ne voi myös tarvittaessa pestä käsinpesuohjelmalla 40 asteessa. Niitä voi silittää miedolla raudan lämmöllä (yksi pallo). Monta hyvää juttua, kun mietin ulos tulevia verhoja. 


Ompelin verhon yläreunaan leveän verhonauhan (WAVE). Käytin perusverhokiskoa ja Anja Pesola Oy:n verhokoukkuja sekä liukuja. Kiskojen asennus oli helppoa - sain ne itse asennettua. (Olin kyllä ylpeä itsestäni, kun minä ole se, joka ensimmäisenä pyytää miestä apuun joka käänteessä.) Kiskon avulla verhot liukuvat helposti ja niitä voi liikuttaa haluttuun kohtaan. Lisäsin verhokiskojen päätyihin päätypalat, jotta lopputulos näyttää viimeistellyltä. Verhojen avulla terassin sohvalla voi istuskella myös tuulisella säällä, mutta toisaalta verhot estävät myös paahdetta kuumana päivän. Kuvassa olevan maton olen virkannut itse ja tänä kesänä se saa olla terassin mattona. Se on vaan niin ihana jalan alla. Toisaalta myös toivon, että kissamme nukkuisi mielummin tässä matolla kuin terassin sohvalla. Matosta löydät jutun tästä linkistä .





Kaikkien yllätykseksi en tehnyt kaikkia verhoja valkoiseksi vaan yhden verhon ompelin tästä kuvan raitakankaasta. Kaikki kankaat ovat kuitenkin Sunbrellan mallistosta. Näitä kankaita on helppo ommella ja olen aiemmin ommellut näistä kankaista myös venekuomun. 

Olipa kerran venekuomu -juttu löytyy tästä linkistä. 

Ompelu on yksi rakas harrastukseni ja tulen aina onnelliseksi, kun saan ommeltua jotakin valmista. 
Aurinkoista kesäpäivän jatkoa teille lukijat. Tervetuloa uusille seuraajille Instagramiin! 
Anni 


tiistai 6. kesäkuuta 2017

Vapaus


Oletko vapaa kulkemaan sydämen askelmillasi? Niin. Hetken mietin, uskallanko kirjoittaa aiheesta, mutta aihe tuntuu ajankohtaiselta. Sisälläni asuu pieni "tutkija", joka pienin askelin kipittää eteenpäin. Tällä hetkellä tutkailun kohteena on vapaus. Vapaus olla oma itsensä. Kuulostaa helpolta, mutta ei se niin helppoa oikeasti ole. Uskallatko sinä olla vapaasti kaikkialla oma itsesi? Uskallatko käyttää omaa ääntä, kun olet niin kauan pienentänyt sen ... ollut hiljaa muiden vuoksi. Muiden vuoksi, sillä olet ehkä kuullut olevasi tietynlainen (vaikka et ehkä ole). Ehkä jotain liikaa tai liian vähän. Olet kuullut muiden puheita sinusta, mutta et olekaan ollut rohkea ja mennyt sanomaan. Sulkeutunut kokemus kerrallaan. Tullut araksi. Aremmaksi kohtaamaan. Ihan vain siksi, ettei joutuisi "hyökätyksi", nauretuksi, pilkatuksi. Ulkopuoliseksi. 


Koet ulkopuolisuuden tunnetta, mutta samaan aikaan sisälläsi "joku sanoo", että sinusta on suurempaan. Tee. Uskalla. Silti mietit. Mitä kaikki sanoisivat, jos tietäisivät millainen matka on kuljettu? Kulissit kaatuisivat. Onneksi ei ole kysymys rakkauteni särkymisestä, paremminkin siitä, millaisen matkan olemme kulkeneet, koska rakastamme. Miltä tuntuu, kun sinut torjutaan? Mieti sitä. Olen matkalla tutkijaksi. 

On totta, että saatat joutua tietämättäsi elämäsi tärkeimmällä hetkellä ympäristöön, jossa kuulet toistuvasti olevasi huono, mitätön ja surkea. Nämä kokemukset jättävät kenelle tahansa syvän jäljen. Olet ehkä kasvanut kannustavassa kodissa, jossa asuu myös rakkaus. Pelkäät silti kulissien kaatuvan. Älä vähättele kokemuksiasi. Älä pelkää. Älä luovuta. Ole voittaja. Kokemuksesi on totta sinulle, vaikka kukaan "ei uskoisi". Sano ääneen rakkaimmillesi, miltä tuntuu, kun tapaat sinulle tärkeän ihmisen ja huomaat, että hän jättää sinut huomiotta. Sano ääneen, miltä tuntuu, kun joku mitätöi lausahduksesi, vaikka oikeasti olit sitä mieltä. Olipa tilanne millainen vain - olet oman elämäsi arkkitehti. Ole oma itsesi vaikeallakin hetkellä.



Kaikki lähtee sinusta itsestä. Kaikki. Se, miten suhtaudut tilanteeseesi on tärkeintä. Älä jää negatiivisiin tunteisiin vellomaan. Miten paljon olet matkallasi kasvanut ja oppinut? Itse huomaan, etten  jää enää miettimään ikäviä. Ennen ajattelin raskaiden kohtaamisten jälkeen, että tämä ei onnistunut taaskaan. En osannut olla "riittävä, kelpaava". Nykyään ajattelen, että asiat järjestyvät minulle parhaaksi. Olen rakastettu ja tuettu. Antaa olla.

Aiemmin ajattelin, että en tiedä, mitä tehdä tilanteelleni, kun tunsin, että minua kohdellaan epäkunnioittavasti. Nykyään ajattelen, että jokainen hetki elämässäni on valmistanut minua tulemaan juuri tähän hetkeen. Löydän ratkaisun - tämä on minun "kipuni", kun kaikki on niin hyvin. Tiedän, että vaikea tilanne menee ohi. Anna olla. Elä omaa elämää. 

Puhu itsellesi kauniisti ja nauti rakkaudesta, mikä on läsnä elämässäsi. Älä anna muiden vaikuttaa sisimpääsi, vaikka he sitä yrittävätkin. Pidä herkkyytesi. Niin. Miten myös ne ongelmat, jotka ennen tuntuivat mahdottomilta, olen kääntänyt voimaksi, iloksi ja onnekseni. Kiitollinen mieli siitä, kuinka paljon hyvää olen elämässäni ja pitkän suhteen aikana kokenut. Miten paljon olenkaan saanut tukea puolisoltani, häneltä, joka valitsi minut itselleen. Arvostan. Kunnioitan. Rakastan. Olen oma itseni - vapaa minä. 

Anni

tiistai 30. toukokuuta 2017

Täydellistä lepoa


Kun keho viestii, että tarvitset lepoa, kuunteletko sitä? Minulla olisi ollut kotihommia sisällä, mutta ulkona tuntui raikkaammalta. Avaa sydän ja kuuntele. Ole myötätuntoinen itsellesi. Tee niitä asioita, jotka avartavat mielen ja kehon. Sinun ei tarvitse suorittaa, voit vain olla.  Minulla on usein tapana tehdä joka päivä kävelyretki omalle pihalle. Tepastella siellä. Kierrellä. Tänään yritin taistella voikukkia vastaan - tosin varmasti turhaan, mutta onhan se terapeuttista. Kävellessäni omalla pihalla katseeni kiinnittyi omenapuihin. Sieltä pilkisti jotain vaaleanpunaista. En ollut uskoa silmiäni, sillä näin paljon kukkia näissä puissa ei ole vielä ollut koskaan. Kukkanuppujen kauneus valloitti minut heti ja silmä lepäsi. Otin muutaman kuvan heti muistoksi ja teillekin nähtäväksi. 


Olisin voinut tuijottaa näitä ihmeellisiä kukkia vaikka kuinka pitkään. Ne viestivät levollisuutta, rauhaa ja tyyneyttä ympärilleen kauneudellaan. Katselin jokaista nuppua erikseen. Kaikki olivat hiukan erilaisia, täydellisiä. Millaista rakkautta ja levollisuutta sekä tyyneyttä virtaakaan ihmismieleen, kun saat olla juuri sinä. Täydellinen sellaisena kuin olet tässä kohtaa elämääsi. En malta odottaa milloin alppiruusut ja  atsaleat avaavat nuppunsa. Minulle puutarhani kukat ovat merkki kesästä, levosta ja lomasta. Avaa sydän myötätunnolle ja anna itsellesi lepohetkiä arjen keskelle. 

Anni 



maanantai 29. toukokuuta 2017

Kaikki on mahdollista...



Kaikki on mahdollista, kun luottaa, että asiat järjestyvät. Olen saanut sen tuntea viime viikkoina. Monta toivetta on toteutunut niin työssä kuin kotielämässä. Olenkin kiitollisena ajatellut, mitä kaikkea onkaan tullut mahdolliseksi tämän kevään aikana. Viime perjantaina meidän projekti oli mennyt eteenpäin, kun puolisoni oli innostunut viettämään raksapäivää töissä ollessani. Kotiin tullessani ristikot oli nostettu ja pääty paikoillaan. Pääty rakennettiin maassa valmiiksi, joten se helpotti ylhäällä rakentamista.


Mietinkin, kun otin tämän kuvan, että unelmani ovat usein sellaisia, että vain taivas on rajana. Kun sitten saavuttaa pienenkin tavoitteen, se tuntuu juhlalliselta. Niin. Joskus vain käy niin, että mahdottomaltakin tuntuvat asiat tulevat mahdolliseksi. Pohdimme vielä, millaiset kaiteet teemme ja miten sisustus rakentuu - hiljaa hyvä tulee.


Pilvikirsikat kukkivat kauniisti ja niiden loistossa on helppoa loistaa itsekin. Kesää kohti mennään hiukan kiireisenä, mutta hyvällä mielellä. Elämä on tänään.

Anni




tiistai 23. toukokuuta 2017

Sinä riität


Pientä muutosta luvassa. Kun eräänä päivänä tulin töistä, huomasin yllätyksekseni, että pihalla oli "toimintatuokio". Parvekkeen kaiteet oli irroitettu ja kodin parvekkeen uusi ilme oli alkanut muodostua. Oli kuvan kaunis sää.  Olin toivonut jo pitkään, että "joskus" tekisimme parvekkeelle oikean katon. Pienin askelin puolisoni oli edistänyt asiaa: kuvat ja luvat. Rakennusvaiheessa sitä ei vain tehty. Onneksi sen voi tehdä jälkeenpäinkin. Niin. Meillä on jälleen "raksameininki", joka etenee omaa tahtiaan "työn ohessa". Olenkin painottanut, että muutos etenee omassa tahdissaan, voimiemme mukaan. 


Elämä, asiat, ihmiset ympärillä muuttuvat. Tarpeet ja toiveet muuttuvat. Kukaan muu ei tiedä elämästäsi tai asioistasi ennen kuin kävelee polullasi. Ihmiset ympärilläsi voivat pysähtyä vierelle, jatkaa matkaa tai vain laittaa kiviä polullesi. On sinun asiasi, miten suhtaudut heihin. Asenne ratkaisee. Elämä vie eteenpäin; aamusta iltaan. Viime viikkoina olen kohdannut yllättäviä suru-uutisia. Voi, kun muistaisin kiittää joka paivästä. Niistä vaikeistakin. 

Muutos on uuden alku. Kuinka sinä purjehdit muutoksessa ja muutoksen läpi entistä tasapainoisemmin? Minulle on tärkeää arjen tasapaino. Muistutan itseäni joka aamu: "Sinä riität. Tästä tulee hyvä päivä." Kuuntelin puolisoni toiveita, kun hän rakensi pihalla. Olin ns lautapoika ja kannustin. Palvelin, kehuin ja kiitin. 

Muutoksessa voi tuntua, että haluaisi olla valmis ja perillä - pian. Hitaus lisää kuitenkin voimia. Parantaa. Anna aikaa. Kuvittele, mutta älä tee mitään. Meidän parveke on kuviteltu monesti erilaiseksi. Siitä tulee keidas, jonne voi istahtaa katselemaan auringonlaskua. Käyttöarvo lisääntyy,  kun on suojaa enemmän. Muista haaveilla ja elää "tässä ja nyt". Toteuta toiveita - omia ja muiden. 


Voi olla, että haluat sulkea silmät ja kuvitella asioita. Kuinka rakas ihminen tukee sinua muutoksessa? Haluat, että hän huomaa sinut. Huomioi. Kannustus, kauniit sanat ja teot auttavat yhdessä eteenpäin oli muutos millainen tahansa. Mitä hyvää hän näkee sinussa - matkallasi? Millaisella energialla hän kohtaa sinut ja miltä se tuntuu? Kahvit ja mustikkarahka toimii aina. Niiden viesti on: "Sinä riität." Aitous alkaa sydämestä, välittämisestä, kuuntelusta. Kuulluksi tulemisen tunteesta. 


Anni


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ihana, minun päiväni



Heräsin tänään ensimmäisenä vastoin kaikkia äitienpäiväperinteitämme. Päätin antaa muiden nukkua ja hiippailin alakertaan. Koti hyrisi hiljaisesti onnellista untaan. Aloitin päiväni hiljaisella aamusmootiella. Nautin. Otin sisustuslehden ja hiippailin takaisin yläkertaan sitä lukemaan. Minulle on tärkeää, että saan aloittaa vapaapäivät rauhallisesti. Omaan tahtiini. Äitini mukaan olen tehnyt aina niin - heräillyt rauhallisesti. Rauhallisesti herääminen ei silti tarkoita, etten olisi aamuvirkku. On tärkeää, mikä on ensimmäinen ajatuksesi aamuisin. Kuuntele sitä. Tänään ajattelin, että tästä päivästä tulee ihana, minun päiväni. 


Puolisoni oli ostanut minulle kukkia. Tyttäreni oli leiponut ihanan kakun, jonka hän oli toteuttanut gluteenittomana. Poikani huomioi myös omalla tavallaan. Vietin täydellisen, kiireettömän päivän. Kaikki toiveeni toteutuivat: Sain omaa aikaa, yhteistä aikaa perheen kanssa, pyöräretki puolison kanssa, kukkia, hyvää ruokaa ja herkkuja. Päivän tärkeä hetki oli myös soitto omalle, rakkaalle äidilleni. 


Mikä fiilis sinulla on ollut? Mitä hyvää olet huomannut tässä päivässä? Minun kuudestoista äitienpäiväni on ollut lempeä ja leppoisa. Herkkuja ja hellyttäviä hetkiä.
Kun minusta tuli äiti, olin onnellinen.

Valoisaa äitienpäivän iltaa sinullekin toivoen
Anni


torstai 4. toukokuuta 2017

Pysähdy ja hengitä


Arjen kauneus on ollut hiukan kadoksissa. Viime viikkoina koti on ollut kuin "möntösten maja". Viikonlopuksi koti on saatu aina kuntoon yhteistuumin - metodilla pyhäksi tavarat paikoilleen.  Arki on painanut niskan päälle, mutta onneksi pystyssä vielä ollaan. Kohtahan se kesälomakin alkaa sekä lapsilla että minulla. Kuvassa oleva kaunis kodin esine on pelastanut arjen hetkiä, kun on se aika, että saisi imuroida melkein joka hetki hiekkaa lattialta. Tällä on saanut sipaistua isoimmat kivet oven ulkopuolelle. Arki on silti ollut ihanaa ja täynnä rakkautta. Olen tullut kuulluksi ja kokenut olevani tärkeä, vaikka en ole niin jaksanut viilata pilkkua kotihommissa.

Miten otat vastaan tilanteen sellaisena kuin se on? Minä olen pysähtynyt. Miettinyt. Tehnyt hengitysharjoituksia. Juossut pitkiä lenkkejä. Hellittänyt otetta arjen kiireestä tämän kaiken keskellä. Olen lopettanut itseni tuomitsemisen. Olen luopunut ajatuksesta, miten asioiden tulisi olla ja mennä. Luottanut elämään. Ollut tässä ja nyt. Elämä kantaa.

Voisitko hyväksyä tilanteen sellaisena kuin se on? Minä olen luopunut ja luovuttanut ne asiat pois, joihin en voi vaikuttaa. Olen keskittynyt hyvään.  Mieti - mitä hyvää tässä tilanteessa on? Kiitä tätä elämäntilannetta ja hetkeä. Katso hyväksyvästi elämänpolkua ja kiitä polun varrella kasvavia kukkia, mutta anna arvoa myös rikkaruohoille. Älä anna rikkaruohoille valtaa elämässäsi. Lakaise ne roskiin hymyillen. Päästä niistä irti.




Tee arjen rasittavista hetkistä kauniita ja hyviä. Tämä kauppakori on tuliainen reissusta ja aiheuttaa hyvää mieltä, kun tämän ottaa kauppareissulle mukaan.


Kukat! Nauti kukista ja niiden voimasta. Kevät saapuu sittenkin. Pysähdy ja hengitä.

Anni

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Ylitä itsesi ja onnistu


Ylitä itsesi ja onnistu. Älä luovuta. Luota siihen, että onnistut. Luo kauneutta ympärillesi. Ole kiitollinen ja hymyile. Itke, jos itkettää. Lepää riittävästi. Nämä ovat olleet mottojani arjen hetkinä.


 Kodin pienet muutokset piristävät aina, kun niitä saa aikaiseksi. Muutoksessa kohtaamme esteitä, jotka ennakoivat suurimmaksi osin onnistumista tulevassa muutosprosessissa. Jos koet esteet ylivoimaisena, kysy itseltäsi: Mitä tarvitsen, että voin ylittää esteet?" Esteenä on vielä ollut "uskallus puuttuu" vaihtaa tapetti.

Sisustuksellisesti muutoksia tehdessäni luotan aina "ammattiapuuni". En uskalla, enkä osaa, itse tehdä isoja muutostöitä. Osaan kyllä suunnitella ja auttaa. Kuvissa muutoksen kohteena on keittiön/ruokailutilan tapetti. Ylemmässä kuvassa näkyy tapetin kaunis kuvio - luonto, satumetsä, oravat yms. Tykkään tästä tapetista todella paljon, mutta silti vieläkin mietityttää. Ehkä vain aikapula vaivaa. Työtehopulveria puuttuu. 

Muutoksessa on aina kyse myös uusista tottumuksista. Olemme tottuneet, että keittiön kaikki seinät ovat vaaleita. Toisaalta meillä on paljon ikkunoita joka ilmansuuntaan, joten uuden tapetin värisävyt näyttävät vaalemmalta isolla pinnalla. Muutos herättää tunteita ja ajatuksia. Tapettivalintani kuosia on kehuttu - siitä tykätään meillä. Aina emme osaa kuitenkaan ennakoida, mitä kaikkea muutosmatkalla saamme mukaan. Luotan intuitioon. Tämän tapetin seinään saaminen on itsensä ylittämistä, uskallusta vaativaa, kun lopputuloksesta ei voi tietää. Luotan, että onnistumme. 


Valitse, mihin keskityt. Kun muuttaa näkökulmaa, se kasvattaa voimavaroja. Suuntaa ajatukset oikealla tavalla. Ylitä itsesi ja onnistu. Kaikki järjestyy ajallaan. 


Huhtikuun terveisin 
Anni 






perjantai 24. maaliskuuta 2017

Askel kerrallaan


Asken kerrallaan - se riittää. Muuton naulakko oli se ensiaskel. Viimeisin löytö on kuvissa oleva eteisen naulakko. Sitä on odotettu, mutta se ei ole sattunut kohdalle. Olemme miettineet monenlaisia viritelmiä, mutta aina jostain syystä luopuneet niistä.  Pidän tämän pääeteisen avaruudesta ja tilantunnusta - enkä halunnut siihen sen vuoksi mitään kaappeja. Olen pitänyt tilan selkeänä ja rauhallisena. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä hitaammin teen hankintoja. Etsin niin kauan, että löydän laadukkaan, kauniin ja aikaa kestävän tuotteen. Tämä Innon Oka, ripustettava naulakko on suosittu kahviloissa. Eteinen kaipasi naulakkoa ns. vieraita varten, sillä meillä on arkieteinen toisessa päässä kotiamme.

 

Viime viikonloppuna vietimme kaksin kaupunkipäivää. Löysimme tämän siron ja monumentaalisen naulakon. Naulakko on kiinnitetty kattoon ja alhaalla, vaijerin päässä on paino. Tämä on uusi tapa ripustaa vaatteita - naulakko riippuu vaijerin varassa katossa. Se pyörii ja liikkuu sivuittain mahdollistaen maksimaalisen tilankäytön. Lisäksi se helpottaa siivousta.  Naulakon korkeutta voi säätää helposti. Naulakossa olevia koukkuja (6kpl) voi pyörittää eri suuntiin. Naulakko näyttää tyhjänäkin kauniilta. Naulakon on suunnitellut Teppo Asikainen ja se on kromattua terästä sekä polyuretaanikumia. Valitsimme väriksi tummanharmaan, jotta se erotttuu kunnolla taustasta ja muodostaa samalla myös taideteoksen tyhjänä ollessaan. Naulakon vierelle vastapainoksi laitoin vanhan tuolin, joka on mieheni ensimmäisiä huonekaluhankintoja. 


Olenkin muistuttanut itseäni siitä, että kaikkea ei tarvitse saada heti. Muistathan, että sinun ei tarvitse tietää tai kulkea koko matkaa kerralla. Riittää, että otat ensimmäisen askeleen. Niin on käynyt meidän eteishallin sisustuksessakin, jossa on edetty askel kerrallaan. Keväistä viikonloppua sinulle lukijani!

Anni