perjantai 24. maaliskuuta 2017

Askel kerrallaan


Asken kerrallaan - se riittää. Muuton naulakko oli se ensiaskel. Viimeisin löytö on kuvissa oleva eteisen naulakko. Sitä on odotettu, mutta se ei ole sattunut kohdalle. Olemme miettineet monenlaisia viritelmiä, mutta aina jostain syystä luopuneet niistä.  Pidän tämän pääeteisen avaruudesta ja tilantunnusta - enkä halunnut siihen sen vuoksi mitään kaappeja. Olen pitänyt tilan selkeänä ja rauhallisena. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä hitaammin teen hankintoja. Etsin niin kauan, että löydän laadukkaan, kauniin ja aikaa kestävän tuotteen. Tämä Innon Oka, ripustettava naulakko on suosittu kahviloissa. Eteinen kaipasi naulakkoa ns. vieraita varten, sillä meillä on arkieteinen toisessa päässä kotiamme.

 

Viime viikonloppuna vietimme kaksin kaupunkipäivää. Löysimme tämän siron ja monumentaalisen naulakon. Naulakko on kiinnitetty kattoon ja alhaalla, vaijerin päässä on paino. Tämä on uusi tapa ripustaa vaatteita - naulakko riippuu vaijerin varassa katossa. Se pyörii ja liikkuu sivuittain mahdollistaen maksimaalisen tilankäytön. Lisäksi se helpottaa siivousta.  Naulakon korkeutta voi säätää helposti. Naulakossa olevia koukkuja (6kpl) voi pyörittää eri suuntiin. Naulakko näyttää tyhjänäkin kauniilta. Naulakon on suunnitellut Teppo Asikainen ja se on kromattua terästä sekä polyuretaanikumia. Valitsimme väriksi tummanharmaan, jotta se erotttuu kunnolla taustasta ja muodostaa samalla myös taideteoksen tyhjänä ollessaan. Naulakon vierelle vastapainoksi laitoin vanhan tuolin, joka on mieheni ensimmäisiä huonekaluhankintoja. 


Olenkin muistuttanut itseäni siitä, että kaikkea ei tarvitse saada heti. Muistathan, että sinun ei tarvitse tietää tai kulkea koko matkaa kerralla. Riittää, että otat ensimmäisen askeleen. Niin on käynyt meidän eteishallin sisustuksessakin, jossa on edetty askel kerrallaan. Keväistä viikonloppua sinulle lukijani!

Anni


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Muistatko kuunnella?


Tämä huone koki yllättävän muodonmuutoksen, kun kerran kauppareissulla puolisoni kertoi löytäneensä "sen", mitä oli pitkään etsinyt. Minä en tiennyt yhtään, mitä hän tarkoitti. Lopulta hän paljasti, että se olikin tapetti. Hän oli löytänyt valokuvatapetin, joka sopisi olohuoneemme jatkumona olevaan "pelihuoneeseen".  Olimme jo keskustelleet aiemmin tapettimuutoksesta, mutta rasitti ajatuskin vanhan tapetin irrottamisesta. Se jäi sillä kertaa. 

Tämän löydön myötä innostuimme - päätimme vaihtaa huoneen ilmeen hiukan modernimmaksi. Usein pienikin muutos piristää, mutta tämä oli hiukan enemmän. Epäilin huoneen valoisuuden säilymistä. Epäilin tapetin laatua, koska se oli niin edullinen - tarjouksessa. Asiantuntijani vakuutti, että kyllä siitä hyvä tulee. Kuuntelin. Muistatko sinä kuunnella läheistesi toiveita tai ajatuksia, palautetta, kun innoissasi sisustat kotia? Minä kuuntelen. Usein ideoin jotakin, mutta keskustelemme yhdessä - onko tässä järkeä? Puolisoni pystyi näkemään tämän tilan muutoksen ja päätin luottaa "hänen" makuun. Poistimme kahdelta seinältä tapettia yhdessä. Käytimme apuna Kiillon tapetinpoistoainetta. Vanhat tapetit irtosivatkin vaivattomasti. Ennen uuden tapetin kiinnittämistä maalasimme muut seinät kotimme perussävyllä, joten yleisilme säilyi rauhallisena. Keittön pöytä muuttui hetkeksi tapetointitehtaaksi. Lopputulos oli onnistunut. Kelpasi siinä sitten istua ja ihastella kättensä töitä. 

Mitä sinun tulee huomioida, jos haluat pienen muutoksen? Ota ammattilainen avuksesi. Tee valmistelutyöt huolella. Suunnittele kokonaisuus valmiiksi ennen kuin aloitat. Tee aikataulu. Saata työ loppuun - älä jätä sitä kesken. Keskeneräisyys voi alkaa rasittaa. 


Iloa viikkoosi!
Anni





keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Käytännön kukkia naistenpäivään!


Meillä on toimiva kodinhoitohuone, mutta eräänä iltana saimme idean. Meillä vaihdettiin väliovia muutenkin ja totesimme, että tähän kohtaan emme vaihda samanlaista ovea. Kodinhoitohuone on kotimme huoltopiste. Melkein aina jotakin kuivuu tai roikkuu jossain. Ihme kyllä  - kuvaushetkellä ei roikkunut mitään. Käytännössä eteisen ja kodinhoitotilan "entinen" ovi on ollut melkein aina auki. Ovi ei ollut suunnittelun kukkanen, sillä se kääntyi altaan ja hanan sekä kaapin eteen. Se oli aina edessä, vaikka miten positiivisesti yritin ajatella. Päätimme tehdä muutoksen. Muutoksen tekeminen mietityttää aina - miltä se sitten näyttää? Uskallatko? Miten se muuttaa kokonaisuutta? Pitää uskaltaa luopua tutusta ja turvallisesta. Meillä kaikki ovet olivat olleet samanlaisia. Miltä se nyt näyttää, kun yksi ovi on erilainen kokonaisuuden kannalta. Päätin luopua ja päästää irti tästä ajatuksesta. 


Ensimäinen vaihe oli irrottaa ovi ja purkaa oven karmit. Kun tämä työvaihe oli toteutettu, ymmärsin heti, miten ihana tämä idea oli. Pääsin kodinhoitohuoneen työpisteelle heti, suoraan - aivan mahtavaa! Arki on ihmeellistä. Kiitollisuuden aiheita löytyi heti useita: helppous, valoa tulvii valkoisten seinälaattojen avulla, avaruudentuntu tilassa lisääntyi, kun ovi ei ole edessä. Seuraava vaihe oli haastellinen, sillä piti odottaa, että on aikaa ja tahtoa tehdä asialle jotakin. Aloimme harrastaa elämää remontin keskellä.  Ylemmässä  kuvassa uusi liukuovi on kiinni ja alemmassa kuvassa saman tilan ns toinen ovi, joka vie keittiöön.  Liukukisko toteutettiin Helaformin tuotteilla. Puuseppä, puolisoni askarteli  uudet ovenkarmit puuparketista. Listoitti ja viimeisteli työn. Olen niin kiitollinen. Nämä arjen apulaiset ovat käytännön "kukkia". Kukkia, jotka eivät kuihdu. Kun työskentelen arkena pyykäten ja siivoten, on mukavaa ajatella häntä, joka tämän työn toteutti. Hän halusi auttaa ja helpottaa arkeani. Olla vierellä ja kuunnella toiveeni.  


Miten voi uskaltaa tehdä muutoksia? Kun mietit muutosta, päätä luopua ja päästää irti jostakin. Päätös helpottaa sinua, vaikka näkymät vaihtuvat. Ole kiitollinen muutoksesta, vaikka se ei heti tuntuisi tai näyttäytyisi ns valmiina. Kirjaa ylös kiitollisuuden aiheet. Kuuntele muita ja sitä mitä itse ajattelet. Harrasta elämääsi - päätä, että nautit siitä. Valitse suunta, sillä koskaan se ei ole liian myöhäistä. Elä omaa elämääsi. Et voi koskaan muistuttaa itseäsi liikaa siitä, että on vain yksi elämä ja senkään pituudesta emme voi tietää. 

Iloa arkeen lukijani!
Anni