tiistai 27. kesäkuuta 2017

Mikä on tärkeintä?



Olin pinnistellyt pitkään - ollut yksin kotona nuorten kanssa, jaksanut olla iloinen ja ihana. Kannustanut ja kiittänyt. Jossain tulee vain raja vastaan ja alkaa tuntua surulliselta olla reissulaisen rouva. Elämä on valintoja ja niitä on tehtävä. Työtä on tehtävä ja on hienoa, että meillä on työtä. Pidemmän päälle (viikkoja työmatkaputkea) kännykkärouvana oleminen vain alkaa tökkiä. Vaikka näemme viikonloppuisin ja olemme yhdessä - alkaa kaivata jotain. Aitoa läsnäoloa. Sitä, että saa herätä aamulla toisen viereltä. Aamukahvia yhdessä, aamupalaa. Arkea, jossa toinen on oikeasti läsnä. Älä käsitä tätä väärin. Meidän välimatkareissuputkihotelliarki toimii kyllä ja meillä on hyvin läheiset välit. Kuitenkin jossain kohtaa se vaan alkaa tuntua. En ole ihmerouva kuitenkaan. 


Esitin eräänä iltana kysymyksen puolisolleni: Mikä on sinulle tärkeintä? Vastaus oli selkeä. "Sinä ja hetket kanssasi." Olin kiitollinen. Kerroin, että kaipaan aitoa läsnäoloa ja aikaa. Sain kuulla, että molemmat kaipasimme samaa. Päätimme heti, että teemme yhteisen matkan, kaksin. Edellisestä pidemmästä reissusta kaksin oli jo kulunut useampi vuosi. Kukaan muu ei huolehdi meistä - vain me. Pikkureissuja olemme toki tehneet. Tällä kerralla matkustimme Bulgariaan päivittämään kuulumiset.  Aina siihen ei tarvita matkaa ulkomaille - pyörälenkkikin riittää. 















Kannattaa pysähtyä ja keskustella. Miettiä. Mitä haluat elämääsi lisää? Mistä unelmoit ja miten voisit kenties kulkea kohti unelmiasi? Miten voisit tehdä tilaa elämässäsi tälle hyvälle? Minusta tuntui ennen matkaa, että olimme hiukan jo urautuneet arkeemme ja aito läsnäolo oli hiukan piilossa. Päätin, että sille on vain raivattava tilaa kalenterista. Niin. Mikä on tärkeintä? Aito läsnäolo. Aika. Arki. 

Mitä, jos sinäkin antaisit tilaa sille hyvälle, mitä et ehkä aina huomaa. Kiitollinen yhteisestä ajasta, vuosista. Kaikesta. Tahdon pitää sinut matkallani mukana.

Sateisena kesäpäivänä
Anni 


















tiistai 6. kesäkuuta 2017

Vapaus


Oletko vapaa kulkemaan sydämen askelmillasi? Niin. Hetken mietin, uskallanko kirjoittaa aiheesta, mutta aihe tuntuu ajankohtaiselta. Sisälläni asuu pieni "tutkija", joka pienin askelin kipittää eteenpäin. Tällä hetkellä tutkailun kohteena on vapaus. Vapaus olla oma itsensä. Kuulostaa helpolta, mutta ei se niin helppoa oikeasti ole. Uskallatko sinä olla vapaasti kaikkialla oma itsesi? Uskallatko käyttää omaa ääntä, kun olet niin kauan pienentänyt sen ... ollut hiljaa muiden vuoksi. Muiden vuoksi, sillä olet ehkä kuullut olevasi tietynlainen (vaikka et ehkä ole). Ehkä jotain liikaa tai liian vähän. Olet kuullut muiden puheita sinusta, mutta et olekaan ollut rohkea ja mennyt sanomaan. Sulkeutunut kokemus kerrallaan. Tullut araksi. Aremmaksi kohtaamaan. Ihan vain siksi, ettei joutuisi "hyökätyksi", nauretuksi, pilkatuksi. Ulkopuoliseksi. 


Koet ulkopuolisuuden tunnetta, mutta samaan aikaan sisälläsi "joku sanoo", että sinusta on suurempaan. Tee. Uskalla. Silti mietit. Mitä kaikki sanoisivat, jos tietäisivät millainen matka on kuljettu? Kulissit kaatuisivat. Onneksi ei ole kysymys rakkauteni särkymisestä, paremminkin siitä, millaisen matkan olemme kulkeneet, koska rakastamme. Miltä tuntuu, kun sinut torjutaan? Mieti sitä. Olen matkalla tutkijaksi. 

On totta, että saatat joutua tietämättäsi elämäsi tärkeimmällä hetkellä ympäristöön, jossa kuulet toistuvasti olevasi huono, mitätön ja surkea. Nämä kokemukset jättävät kenelle tahansa syvän jäljen. Olet ehkä kasvanut kannustavassa kodissa, jossa asuu myös rakkaus. Pelkäät silti kulissien kaatuvan. Älä vähättele kokemuksiasi. Älä pelkää. Älä luovuta. Ole voittaja. Kokemuksesi on totta sinulle, vaikka kukaan "ei uskoisi". Sano ääneen rakkaimmillesi, miltä tuntuu, kun tapaat sinulle tärkeän ihmisen ja huomaat, että hän jättää sinut huomiotta. Sano ääneen, miltä tuntuu, kun joku mitätöi lausahduksesi, vaikka oikeasti olit sitä mieltä. Olipa tilanne millainen vain - olet oman elämäsi arkkitehti. Ole oma itsesi vaikeallakin hetkellä.



Kaikki lähtee sinusta itsestä. Kaikki. Se, miten suhtaudut tilanteeseesi on tärkeintä. Älä jää negatiivisiin tunteisiin vellomaan. Miten paljon olet matkallasi kasvanut ja oppinut? Itse huomaan, etten  jää enää miettimään ikäviä. Ennen ajattelin raskaiden kohtaamisten jälkeen, että tämä ei onnistunut taaskaan. En osannut olla "riittävä, kelpaava". Nykyään ajattelen, että asiat järjestyvät minulle parhaaksi. Olen rakastettu ja tuettu. Antaa olla.

Aiemmin ajattelin, että en tiedä, mitä tehdä tilanteelleni, kun tunsin, että minua kohdellaan epäkunnioittavasti. Nykyään ajattelen, että jokainen hetki elämässäni on valmistanut minua tulemaan juuri tähän hetkeen. Löydän ratkaisun - tämä on minun "kipuni", kun kaikki on niin hyvin. Tiedän, että vaikea tilanne menee ohi. Anna olla. Elä omaa elämää. 

Puhu itsellesi kauniisti ja nauti rakkaudesta, mikä on läsnä elämässäsi. Älä anna muiden vaikuttaa sisimpääsi, vaikka he sitä yrittävätkin. Pidä herkkyytesi. Niin. Miten myös ne ongelmat, jotka ennen tuntuivat mahdottomilta, olen kääntänyt voimaksi, iloksi ja onnekseni. Kiitollinen mieli siitä, kuinka paljon hyvää olen elämässäni ja pitkän suhteen aikana kokenut. Miten paljon olenkaan saanut tukea puolisoltani, häneltä, joka valitsi minut itselleen. Arvostan. Kunnioitan. Rakastan. Olen oma itseni - vapaa minä. 

Anni